Mind consumes body

Mietittiin ja juteltiin Kn kanssa millainen mä olen, minkälainen luonne mulla on, kuka mä olen. Olen oikeasti kamalan herkkä ihminen, vaikka monet uskovatkin muuta. En näytä tunteitani muille helposti, enkä paljasta niitä edes itselleni. En pysty käsittelemään omia tunteitani ja mitä voimakkaammaksi ne tulevat niin sitä enemmän vetäydyn pois "suhteesta" vaikka mulla olisi miten hyvä olla. En halua myöntää tunteita edes itselleni. Olen huono ihminen puhumaan muutenkin. Kuuntelen mielelläni muita, mutta en osaa kertoa omista ongelmistani oikeastaan kenellekkään, ainenkaan enään. Enkä myöskään osaa sanoa suoraan mitään, kiertelen ja valehtelen, en yksinkertaisesti osaa sanoa ei. Mä myös stressaan aivan kaikesta. K sanoi, että mulla ei ole varmaan yhtäkään hetkeä milloin en miettisi jotain tai milloin olisin ihan rentona, sellaista hetkeä milloin olisin vain. Olen kovin äkkipikainen ja ailahtelevainen. En osaa ikinä päättää että mitä mä oikeasti haluan. Välillä haluan kaikkea, ja sitten saan myöhemmin huomata, että en saanutkaan mitään. Enkä mä osaa antaa muiden rakastaa mua, koska mä en pysty siihen itsekkään. Sekin on osasyynä siihen, että työnnän kaikki rakkaimmat ihmiset pois luotani. Mä haluan osata antaa muiden rakastaa, minäkin haluan rakastaa, ja siksi mä haluankin laihtua. Haluan hyväksyä itseni ja vaan olla. Mua voi kuulemma verrata aasiin. Kaikki uusi mitä mun elämässä tapahtuu on tultava hitain muutoksin ja omasta tahdosta. Muiden painostuksen alaisena lyön jarrut tiskiin heti, eikä sen jälkeen enään porkkanatkaan auta. Minä olen minä.

Ja minä tajusin miten tärkeä K minulle oikeasti on. Se on aina niin kiltti ja huomaavainen. Se aina ajattelee minua ja tekee kaiken niin, että minulla olisi hyvä olla. Sen kanssa on vaan niin helppo olla, vaikka joskus olenkin todella ujo, varautunut ja ties mitä ja toisinaan työnnän sitä pois mun luonta. En oo tehnyt sille selväksi sitä, mitä se mulle merkitsee. K on sanonut mulle, että se ehkä vahingossa saattaa tykätäkin musta, että mä olen tärkeä ja että se oikasti välittää musta. En oo osannut vastata mitään, en mitään. Toivottavasti se ei luule, että mua ei kiinnostaisi pätkän vertaa. Mä vaan olen tälläinen. En uskalla päästää ketään mun lähelleni. En uskalla rakastua, koska rakkaus tuntuu ja rakkaus sattuu. Pelkään liikaa, että mua taas satutetaan, että mulla vaan leikitään. Tekisi mieli kertoa sille miltä musta tuntuu ja mitä mä tunnen sitä kohtaan, mutta en tiedä uskallanko. Toivottavasti se ei ole myöhäistä sitten kunhan mä oon valmis ja uskallan sen sille kertoa.

Lässynlässynlää.