10. kesäkuuta 2012

  
Mun ei tee mitään niin paljon mieli kuin halata "poikaa", tuntea sen käsivarret ympärilläni, nousta varpailleen ja suudella sitä. Tai edes soittaa, tai laittaa tekstiviestiä. En mä kehtaa. Ja minkä takia mä edes ajattelen sitä millään tapaa? Mun pitäisi unohtaa se. Se satutti mua. Ei meidän jutusta tullut taaskaan mitään, eikä varmaan koskaan tulisikaan, mutta silti... I-k-ä-vä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti