Mind consumes body

Anteeksi rakkaat. Oon tehnyt tällä viikolla liikaa vääriä valintoja ja oon sortunut ihan liian usein. Milloin musta on tullut tälläinen? Ensi viikko täytyy onnistua täydellisesti, alkaen heti huomisesta. Haluan ostaa jotain uusia kivoja vaatteita keskustasta ahdistumatta sovituskopeissa ihan täysin. Vaikka uusista farkuista ei vielä voi edes unelmoida, koska musta tuntuu, että mun reidet on vaan levinnyt entisestään. Jotain kivoja koruja ja ehkä pari paitaa kuitenkin voisin ostaa, eikö niin? Ensi viikolla käyn salilla ainenkin 4 kertaa, käyn kampaajalla, siivoan huoneen ja nään pitkästä aikaa hyvää ystävää. En makaa sängyllä tuntiakaan, lupaan. Ihan hävettää, että en oo tehnyt tänä kesänä mitään, mutta silti en onnistunut laihduttamaan. En oo juhlinut kuten mun kaverit, vai entiset kaverit?? suututtaa, käynyt shoppailemassa, pitänyt shortseja jalassa, käynyt uimassa. Oon vaan katsonut instagrammista kuvia mun ystävistä pitämässä hauskaa mökeillään ja ties missä ja itse ollut vain näkymätön. Ihania vaatteita ja koruja ja laihoja ihmisiä ja kaikkea mitä minä olin ennen ja mistä minä olen nyt hirveän kateellinen. Jotenkin myös hävettää kirjoittaa tänne, että olen syönyt ja turvonnut kuin pullataikina. Aina se on vain samaa jaarittelua, mutta mitään en saa aikaan. En mitään en koskaan ja nyt just mulle riitti tää mun laiskottelu ja mitäänsaamattomuus, ja ennen kaikkea se ikuinen jojo-laihduttelu. Enään en nuku aamuisin myöhään, syön mahdollisimman vähän ja terveellisesti, käyn kuntosalilla jne. Oon onnellinen, että koulut alkavat kohta. Silloin kaikki on helpompaa ja mun päivärytmi (ainenkin ennen on ollut..) on yleensä ollut kouluun, kotiin lepäämään ja vähän koulujuttuja, salille, kotiin, koneelle lukemaan blogit ja facebookin päivitykseet ja nukkumaan. Se kelpaa minulle, kunhan mä nyt vaan saisin painon nopeasti sinne alle kuuteenkymmeneen ja sitten alle viiteenkymmeneen. Tuntuu, että tää on nykysin ihan mahdotonta. Pitäisi ehkä vaa'alle uskaltautua, koska luulen jos tietäsin mitä se näyttää, ei olisi vaikeaa kieltäytyä kahvilla pullasta tai karkkipusseista mitä mulle tyrkytytetään. Nähdään viikon päästä, jos ensi viikko menee niin kuin pitää. En jaksa enään valittaa tänne epäonnitumisiani joten pidän päiväkirjaa paperille ja palaan tänne sitten kun olen saanut itsekurini takaisin ja päässyt taas hommiin kunnolla. Ehkä ensiviikon lopulla? Pakko.