En aio hajottaa sun takiasi tätä rakennelmaa

 Täydelliset tytöt ei syö. Ei ne vaan voi syödä. Tai sitten jos ne syö, niin ne syö vähän. Minulla on uusi ruokasunnitelma ja aijon nyt noudattaa sitä. En muistanut miten hyvältä tuntuu, kun vatsa on melkein tyhjä ja heikottaa. Minun on vain saatava se täydellinen itsekuri takaisin minkä minä joskus omistin. Minun on kontroilloitava tätä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. En oo vielä uskaltanut vaa'alle. Vaa'an täytyy näyttää alle kuuttakymppiä koulujen alkaessa, en tiedä paljonko minä painan nyt, luultavasti ihan liikaa, mutta uskon että onnistun. Välttelen parhaani mukaan herkkuja nyt sinne asti. Ei ole oikein varaa lihota ja näyttää muiden silmissä entistäkin suuremmalta luuserilta. Täytyy vain uskoa itseensä ja tällä hetkellä minä uskonkin.

 Oon yrittänyt parantaa mun ja ruususuun välejä, mutta kaikki ihan turhaan. En vaan voi ymmärtää vieläkään, mutta ehkä mun ei tarvitse. Ehkä sattuu nähdä joka päivä, kun tiedän, että meistä ei enään sellaisia ystäviä enään tule koskaan (vaikka ollaan oltu vai oltiin parhaat ystävykset jo lähes yhdeksän vuotta). Harmittaa ja itkettää ja en vaan voi vieläkään uskoa, että en enään voi laittaa hänelle viestiä milloin tahansa, kertoa ongelmista ja pyytää kahville. Ollaan samalla luokallakin joten rukoilen, että meillä on ihan eri kurssit. Pliis.

Huomenna pitäisi siivota huone ja kirjastoonkin pitäisi jaksaa lähteä. En vielä lupaa mitään.