Isän puhelin. Viestit. Oli ihan pakko. Halusin tietää muutaman jutun, koska mulle ei kerrota mitään. Tietenkään. Olisiko niissä mitään? Avaa näppäinlukko. Viestit. Isän kihlatulta "niitä poliseja olisi ehkä tarvittu jo tammikuussa, toivoin ettet ole siellä kun tulen". Säikähdin. Itkin. Itken. Miksi se vitun idiootti ei ikinä opi virheistään. Miksi sen täytyy aina juoda ja tapella ja pilata kaikki hyvä sen elämässä. Ja sen jälkeen juoda lisää ja varmistaa, että mikään ei muutu. Liian tuttua. Ei se opi koskaan.
Miksen ole kaunis ja laiha tyttö onnellisesta perheestä johon kuuluisi minä, äiti, isä, muutama sisarus ja ehkä lemmikkikin. Vietettäisiin aikaa yhdessä. Edes syötäisiin joskus yhdessä. Juteltaisiin muutakin kuin ovesta lähtiessä ja tuliessa moi tai moikka. Miksi mä en saa ikinä olla onnellinen?
Ja mä olen onnellinen ja mulla on kaikki aina hyvin, niinkö, ihan todella????
Meilläkin on perhe ihan sekaisin. Vanhemmat on eronneet mutta asutaan silti jo kolmatta eropaperien jälkeistä vuotta saman katon alla, tää on niin riita-altista aluetta kuin voi olla. Ei kotona uskalla puhua.. Ei varmasti ollut erityisen mukavaa lukea tollaista isästäsi :( Ehkei joitain asioita koskaan vaan voi muuttaa.
VastaaPoistaOon unelmoinut täysin samasta. Ollapa täydellisen perheen täydellinen esikoinen, ei riitoja perheessä, perheen yhteinen aika merkitsisi jotain positiivista eikä asumisjärjestelyistä puhumista ja riitojen selvittelyä, yhdessä syömistä (vaikka se nykyään ahdistaakin, on syöty yhdessä viimeksi vuonna 2007..). Puhuttaisiin toisen vanhemman kanssa muustakin kuin työasioista.
En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta paljon olet kaikkea pahaa joutunut kokemaan. Halauksia, pieni <3 Tulin taas tukkimaan kommenttiboksisi omilla ajatuksillani, pahoittelen. Toteaisin tähän loppuun saman asian kuin viime kommentissani, mutten tohdi toistaa itseäni.
Turhaan pahoittelet. :) Kovin surullista, että tälläinen on niin yleistä todella monessa perheessä ja moni joutuu kärsimään vanhempien riidoista, eroista ja mistä milloinkin. Ja on niin kovin vaikeaa, kun oikeastaan kenellekkään ei siitä pysty puhumaan. Voimia ja jaksamisia myös sinulle paljon täältä ja kiitos taas kommentistasi. ♥
PoistaKiitos ♥ haleja sinullekkin.
VastaaPoista