Mielettömän järjetön läskireisiahdistus

Ahdistaa niin kovin paljon kesän alkaminen. Auringonpaiste ja ne hellekelit milloin kuuluisi kulkea shortsit jalassa tai maata bikinit päällä rannalla. Viime vuonna en itse tehnyt kumpaakaan. Se onnistui niin helposti, koska olin koko kesän yksin. Ei tarvinnut selitellä miksi kuljen farkut jalassa tai miksi en tule rannalle muiden kanssa. Olin koko kesän yksin, syömässä kotona, piilossa kaikilta muilta. Se kesä pilasi kaiken, se pilasi minut, minun kropppani. Mun reidet on ihan järjettömän isot ja selluliittiset. Ylimääräisiä muhkuroita löytyy reisien ulkosivuilta ja pepun alta. Sellaisia ällöttäviä rasvakertymiä. Minua voisi luulla paljon painavammaksi kuin olen. Näytän tismalleen samalla kun henkilöt joilla on 50 kiloa ylipainoa, ellen sitten pahemmallekkin. Mun täytyisi kai näyttää kuva jotta te ymmärtäisitte. Mä oon kuitenkin koko ajan harrastanut liikuntaa ja eieieiei missä vaiheessa tää kaikki rasva kerääntyi mun reisiin. En ymmärrä en halua en enenenenenn, oon ihan valtava. Mä en tiedä mitä mä teen kesällä. Mä kuolen. Nää reidet ei häviä koskaan. Mun täytyy juosta joka päivä. Tuskin jaksan. Kuolen.

Oon ihan paniikissa. Tää ei oo ensimmäinen kerta. Mun jalat aiheuttaa mulle ihan hirvittän pahan olon. Vihaan rasvaa. Kuolkaa jalat kuolkaa.