Miks kaikki on aina niin vaikeaa enkä osaa olla ikinä oikeasti onnellinen? Suhdedraama taas jatkuu ja oikeastaan tää kaikki on ihan vaan mun vika, kun oon näin ruennut kahden pojan kanssa palloilemaan. Eilen illalla olin vaan niin paniikissa, etten voinut tehdä muuta kuin maata lattialla. Yli kolmekymmentä vastaamatonta puhelua, yli kymmenen viestiä ja koputuksia jotka kuulin vaimeana ulko-ovelta. En vaan voinut liikkua, tai puhua, tai edes koskea siihen puhelimeen vaikka se tärisi koko ajan mun vieressä. Lopulta nukahdin siihen lattialle. Eikä mikään tunnu miltään joten tänään mä paastoan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti