Anteeksi taas, että minä en ole kirjoitellut. Nyttenkin kai vain ilmoitan, että hengissä ollaan. Ei ole kovinkaan hyvin mennyt. On niin raskasta olla koulussa. Minulla on ensi viikolla terveystarkastus. Hirvittää, koska oon tosiaan kahdessa vuodessa lihonnut niin paljon. Oon miettinyt, että voinko mä sanoa, että mulle ei kuulu tosiaankaan hyvää, vaikka niin yleensä vastataan. Uskallanko tai voinko mä puhua. Voinko mä sanoa ihan tuntemattomalle ihmisille, että mä oon ihan hirvittävän väsynyt tähän kaikkeen. Voinko? Luin kirjeen, jonka itse kirjoitin itselleni vuosi sitten. Mä käskin itseäni hymyilemään ja olemaan vielä nyttekin onnellinen elämäniloa täynnä oleva nauravainen tyttö, jolla on ystävyys ja perhesuhteet vihdoin kunnossa. Oon pettynyt, vihainen, surullinen, enkä voi syyttää ketään muuta. Loppupeleissä vain minä olen se joka valitsi väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti