Mä niin paljon tarvitsisin hyvää ystävää. Parasta ystävää. Sellaista ihmistä kenelle voi puhua ihan kaikesta ja luottaa sataprosenttisesti, että niistä jutuista ei muut kuule. Haluaisin olla niin kuin useimmat muut tytöt. Ne juoruilee, käy kahvilla, pitää hauskaa ja bilettää parhaiden ystäviensä kanssa. Ehkä minä vain kaipaan ruususuuta. Niinhän minä teenkin ja ihan koko ajan. Tuntuu mahdottamalta, että löytäisin koskaan tästä kaupungista samanlaista ihmistä kenestä tulisi minun paras ystäväni. Ehkä minä vain pelkään, että jään ihan kokonaan yksin koko loppu elämäkseni. Niinhän minä teenkin. Voisinko saada ystäviä edes silloin, kun lähden opiskelemaan toiseen kaupunkiin? Osaanko tutustua ja avautua keneenään ihmiseen. Tai haluaako kukaan oikesti edes tuntea mua. Mua niin pelottaa ja... olen yksin. Eilen söin hyvin, tänään söin karkkia ja huomenna aloitan 2468-dietin. Hengästyn nykyään niin helposti, että mun kunnon on noustava. Toisin sanoen olen pohjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti