Minä lupaan, etten lupaa mitään

"Jos et oo nähnyt, miten mustat joet
laskevat sisään ja sulkeutuu ovet
Jos ei henkesi taloon ole sisään satanut
Tuskin olet elänyt"

Minä vain kuuntelen Anna Erikssonia ja hengittäminen sattuu. Sattuu se, että sinä voisit olla minulle se tärkein ihminen, mutta tällä hetkellä mistään ei voisi tulla mitään. Tuoksut niin hyvälle ja seurassasi on niin turvallista. En vaan voi. En pysty. En nyt. En ole laihtunut. Mä olen vain ollut, hengittänyt ja katsonut kuvaa meistä ja tajunnut etten koskaan voi päästää irti. En vastaa ystävieni viesteihin, en kenenkään muunkaan. Mä en yksinkertaisesti vain jaksa. Yritän kirjoittaa, mutta unohtelen sanoja joilla haluan itseäni ilmaista. Jos minä olen vahva ja rohkea, niin minä kerron perjantaina, että tarvisen jonkun jolle jutella, koska mä en selviä yksin. Suljen silmäni ja yritän unohtaa kaiken. Haluaisin vain aloittaa kaiken alusta. En halua elää näin. Haluan laihtua, mutta nyt olen vain lihonnut, koska olen syönyt karkkia. Antakaa mun olla vahvoja ja kertoa tästä. Anna tämän päivän olla parempi, anna, mä tiedän että aurinko vielä nousee vaikka maailma palelee. Anna Erikssonin kappaleet ovat vain niin mahtavia. Pääsenkö täältä koskaan pois?