Mind consumes body

 Mun aurinko taitaa sammua hiljalleen.
Se ei enään hohda, eikä sen valonsäteet osu minuun.
Kaikki näyttää hyvin rumalta, kaaoottiselta, piemeältä.
Puusta tippuvat lehdet kuitenkin näyttävät kauniille maassa ja niitä minä rakastan.
Ne ovat  kauniita, värikkäitä, iloisen näköisiä, vaikka puu onkin ne maahan pudottanut.
Ehkä se on siinä, että yksikään kauniin punainen tai keltainen lehti ei ole yksin.
Ne hymyilee, myös minulle, ja minä yritän hymyillä niille takaisin. Minä yritän.

Voisin viettää päivät pitkät ulkona kävellen. En ole ennen tajunnut pysähtyä hetkeksikään paikoilleen katselemaan kaikkea sitä mitä ympärillä on. Luonto on kaunis, ja varsinkin syksyllä ne kauniit värikkäät hymyilevät lehdet tekevät siitä mielettömän kauniin. Ennen minä en edes huomannut niitä lehtiä, mutta nyt minä olen ihan varma siitä että ne hymyilevät minulle, ihan varmasti hymyilevät, ja joskus ne saavat minut myös hymyilemän. Kai sitä oppii joskus arvostamaan enemmän asioita, jotka ovat ennen olleet ihan itsestään selviä ja pieniä tavanomaisia asioita.