Ei muistella sitä minä ennen oli

Tuntuu niin väärältä hengittää, kun istuessani tunnen miten jenkkakahvani tursuavat joka suuntaan. Koulussa en voi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen, että katsookohan mun takanaolijat sitä miten leveä mä olen ja miten juuri ja juuri mahdun siihen penkkiin istumaan, yäk, ällötän varmasti kaikkia. Ei mulla ennen ollut tuollaisia iljetyksiä. Mun keskivartalo on aina ollut melko hyvässä kunossa (ainenkin verrattuna  jalkoihin..mä olen ihan päärynä). Tuntuu niin pahalta, väärältä, oksettaa ihan suunnattomasti. Joka aamu vaaka näyttää samaa lukua 63.8, se alistuu mun läskeille. Se ei laske, koska mun viikko menee aina niin, että mä ahmin sitten paastoan ja sama uudelleenuudelleenuudelleenjauudelleeen. Ahdistaa ihan suunnattoman paljon. En mä voi painaa noin paljoa? Apua, miksi? Painon on pakko laskea tai minä en enään halua hengittää. Eilen puuroa ja porkkanaa, tänään en haluaisi syödä mitään. Mielin määrin kahvia ja tupakkaa, joo.

Huolettomal huomisel itteeni kusetan

Eilen mä taas sorruin. Lähdin eilen koulusta tuntia aikaisemmin vain sen takia, että pääsisin syömään. Pääsisin ahtamaan ruokaa sisääni ilman, että kukaan näkisi. Montasataa grammaa wokvihanneksia, kaksi mokkapalaaa tai ehkä kolme, marjoja, ruisleipää kananmunalla ja kuusi pullaa. Ne pullatkin survoin miltei kokonaisina suuhuni sillä meinasin kirjaimellisesti tukehtua oksentaessani jättimäisiin pullaklöntteihin. Hävetti niin paljon. Sairasta. Eniten suututtaa se, että en saa tätä lopetettua. En vaan voi käsittää miksi aina käy näin. En nauti siitä ruoasta jota ahmiessani syön,  tungen vain tavaraa suuhuni ja sitten oksennan, siinä se. Ei mitään nautinnon taikka hyvän olon tunnettta yhtään missään. Ainoastaan se oksennuksen maku ja haju joka tarttuu joka paikkaan, turvonneet posket ja verta vessanpöntössä. Sairasta.

Tänään olen juonut kaksi kuppia kahvia ja kaksi lasillista appelsiinimehua. Ehkä voisin pitää tähän väliin pienen "paaston", yrittää päästä tästä järkyttävästä ahmimiskierteestä eroon. En jaksa enään painon jojoilua, haluan että se näyttää pian pienemmällä alkavaa, vihaan tätä numeroa kuusi.

Niin ja reilun viikon päästä tiedossa laivamatka. Mitenhän kehtaan edes lähteä sinne. En kehtaa laittaa mitään nättiä ja sinne sopivaa päälle. Ei houkuttele näyttää kävelevältä norsulta korkokengissä.. Varsinkaan siltä norsulta joka ottaa buffetpöydästä kaiken maailman ruokia. Ainenkin mun täytyy hieman turvautua ja pakata matkahammasharja iltalaukkuuni, ihan vaan kaiken varalta. 

Itseäni on hieman alkanut häiritsemään tämä pieni fontti, pitäisiköhän sitä vaihtaa hieman suuremmaksi? Jos nyt enään osaan temppuilla tämän bloggerin kanssa.

Sanot mulle, että tää kaikki vielä muuttuu. Ei se muutu.

Pahempi bulimia kierre, jakso, ihan mitä vaan, kuin koskaan ennen. Koskaan. Ennen. Mä en vaan jaksa. Ruokaa, muka terveellistä, ihan liikaa, ahmimista, ihan liikaa, ja oksentamista enemmän kuin ihan liikaa. En mä enään tiedä mitä ihan liikaa tarkoittaa. Ihan liikaa? Mitä? Kaikkea? Minua? Ruokaa? Ahdistusta? Itkemistä? Yksin jäämistä? Kiloja? Olen hävinnyt itseeni. Piiloudun taas. Sinä poistit minut facebook kavereista. Vuosi ilman lähimpiä ystäviä. Vuosi yksinäisyyttä. Vuosi pakenemista.  Laitan hädissäni viestin ystävälle, että tarvitsen apua, että minä ahmin. Onneksi se jäi siihen. En ole saanut apua, en ole halunnut sitä, en enää. Melkein neljä vuotta siitä, kun aloitin viattomasti laihduttamaan. Kirjoitin vihkooni läski, ja silloin painoin alle viisikymmentä, reilusti alle. Olen lihonnut kymmenen kiloa. Oikeastaan viisitoista. Viisi on taas tippunut, koska olen yrittänyt olla ahmimatta. Loput kymmenen tulee tippumaan. Enemmänkin.  Ei se muutu. Ei tämä lopu. Valehtelen itselleni. Nyt tuntuu taas siltä, että mun täytyy taas alkaa kirjoittamaan,  täytyy saada jokin järki tähän touhuun, minuun. Haluan itseni takaisin.

Mä vielä hymyilen. Sitten nauran sinulle. Teille. Teille "ystäville". Poltan kuvat, jotka saavat kyyneleeni virtaamaan. Miksi kaipaan, miksi välitan? Miksen osaa olla välittämättä. Paskiaiset.

Ainiin, unohdin sanoa, toivottavasti teille kuuluu hyvää. <3 nbsp="">