Tuntuu niin väärältä hengittää, kun istuessani tunnen miten jenkkakahvani tursuavat joka suuntaan. Koulussa en voi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen, että katsookohan mun takanaolijat sitä miten leveä mä olen ja miten juuri ja juuri mahdun siihen penkkiin istumaan, yäk, ällötän varmasti kaikkia. Ei mulla ennen ollut tuollaisia iljetyksiä. Mun keskivartalo on aina ollut melko hyvässä kunossa (ainenkin verrattuna jalkoihin..mä olen ihan päärynä). Tuntuu niin pahalta, väärältä, oksettaa ihan suunnattomasti. Joka aamu vaaka näyttää samaa lukua 63.8, se alistuu mun läskeille. Se ei laske, koska mun viikko menee aina niin, että mä ahmin sitten paastoan ja sama uudelleenuudelleenuudelleenjauudelleeen. Ahdistaa ihan suunnattoman paljon. En mä voi painaa noin paljoa? Apua, miksi? Painon on pakko laskea tai minä en enään halua hengittää. Eilen puuroa ja porkkanaa, tänään en haluaisi syödä mitään.
Mielin määrin kahvia ja tupakkaa, joo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti