Huolettomal huomisel itteeni kusetan

Eilen mä taas sorruin. Lähdin eilen koulusta tuntia aikaisemmin vain sen takia, että pääsisin syömään. Pääsisin ahtamaan ruokaa sisääni ilman, että kukaan näkisi. Montasataa grammaa wokvihanneksia, kaksi mokkapalaaa tai ehkä kolme, marjoja, ruisleipää kananmunalla ja kuusi pullaa. Ne pullatkin survoin miltei kokonaisina suuhuni sillä meinasin kirjaimellisesti tukehtua oksentaessani jättimäisiin pullaklöntteihin. Hävetti niin paljon. Sairasta. Eniten suututtaa se, että en saa tätä lopetettua. En vaan voi käsittää miksi aina käy näin. En nauti siitä ruoasta jota ahmiessani syön,  tungen vain tavaraa suuhuni ja sitten oksennan, siinä se. Ei mitään nautinnon taikka hyvän olon tunnettta yhtään missään. Ainoastaan se oksennuksen maku ja haju joka tarttuu joka paikkaan, turvonneet posket ja verta vessanpöntössä. Sairasta.

Tänään olen juonut kaksi kuppia kahvia ja kaksi lasillista appelsiinimehua. Ehkä voisin pitää tähän väliin pienen "paaston", yrittää päästä tästä järkyttävästä ahmimiskierteestä eroon. En jaksa enään painon jojoilua, haluan että se näyttää pian pienemmällä alkavaa, vihaan tätä numeroa kuusi.

Niin ja reilun viikon päästä tiedossa laivamatka. Mitenhän kehtaan edes lähteä sinne. En kehtaa laittaa mitään nättiä ja sinne sopivaa päälle. Ei houkuttele näyttää kävelevältä norsulta korkokengissä.. Varsinkaan siltä norsulta joka ottaa buffetpöydästä kaiken maailman ruokia. Ainenkin mun täytyy hieman turvautua ja pakata matkahammasharja iltalaukkuuni, ihan vaan kaiken varalta. 

Itseäni on hieman alkanut häiritsemään tämä pieni fontti, pitäisiköhän sitä vaihtaa hieman suuremmaksi? Jos nyt enään osaan temppuilla tämän bloggerin kanssa.